Tällä kertaa kuulette päivästä Riikan, GW:n asiakkuuspäällikön, näkövinkkelistä. Varasin tämän päivän hyvissä ajoin itselleni, sillä tiesin vuorossa olevan eläintarhapäivä. Ajatus eläintarhaan menemisestä olikin minulta peräisin.

Vaikka päivän varsinainen kohokohta oli retki eläintarhaan, niin päivä aloitettiin töiden merkeissä. Ihan aamun aluksi saatiin tilaus, jota oltiin kovasti toivottu ja tästä ilosta Niinalle tarjottiin myynti -aloe veraa, oikein toimitusjohtajamme toimesta. Firmassa on tapana, että myynti -aloe veran saa korkata, kun juhlistaa syntynyttä sopimusta.

Jatkoin päivää Niinan kanssa myynnin kehittämisen merkeissä. Meillä oli kahden naisen workshop, jonka ohessa hoidettiin myös montaa muuta asiaa – kuten työnkuvaan kuuluu. Ennen työpäivän päättämistä pidimme kertausperehdytyksen tuoreille koodarivahvistuksille Jesselle ja Altille.

Kun perehdytys saatiin maaliin, oli aika suunnata paikalliseen eläintarhaan Bioparciin. Lähdimme kävellen Niinan, Katjan ja Esan kanssa villa Sohaililta. Matkaa villalta eläintarhalle oli noin kaksi kilometriä, joten matka taittui nopeasti. Poikettiin myös tupakkakaupassa, ostamassa lähinnä vettä, joka unohtui ottaa mukaan.

Bioparc oli keskellä asutusta, joka oli kummallista. Olen tottunut siihen, että eläintarha on hiukan syrjemmässä. Lisäksi eläintarha oli aika pieni. Tästä syystä sisäänpääsymaksu tuntui suolaiselta, kun se oli aikuiselta 20,50 euroa. Eläintarha kuuluu kuitenkin jokaiseen ulkomaanreissuun, maksoi mitä maksoi.

Ensimmäiset eläimet oli hyvin tuttuja, flamingoja ja krokoja. Tämän jälkeen nähtiin lähinnä erikoisempia eläimiä, joita ei Korkeasaaressa ole. Lajit oli sen verran eksoottisempia, ettei niiden nimetkään jäänyt mieleen. Hassun näköisellä sarvilinnulla oli munat ja tapiirit lekottelivat laiskan näköisesti omassa aitauksessaan.

Reissuun sai ottaa mukaan myös perhettä. Niinan mukana tuli hänen aviomiehensä Esa. Vaikka meitä oli kolme eläinhullua naista, jotka kuvasi jokaisen karvaisen ja karvattoman olennon, Esa jaksoi hyvin pysyä porukassa mukana valittamatta kertaakaan (ainakaan en kuullut sellaista). Hyvä suoritus!

Lähes kaikki eläimet oli nähty ja kuvattu, mutta makit eivät näkyneet kunnolla. Niina huomasi, että opastettu kierros makien luo oli alkamassa puolen tunnin päästä. Päätimme kiertää katsomassa kaikki muut jäljellä olevat eläimet kierrosta odotellessa. Puoli tuntia kului nopeasti mangusteja ja gorilloja katsellessa.

Kierrosta odoteltiin ison tekopuun edessä, joka esitti Madagaskarilla elävän puulajin edustajaa. Me pohdittiin puun aitoutta ennen kierrosta, mutta hyvin nopeasti kierroksen alussa selvisi ettei puu ole aito. Opas kävi asiat läpi ensin espanjaksi ja sitten englanniksi. Ennen tarhaan siirtymistä opas antoi ohjeita makien luona toimimiseen ja siinä kohtaa selvisi, että kulkisimme makien joukossa.

Tarhassa oli neljää erilaista makia, joista itselle tutuin oli Madagaskar-animaatiossakin esiintyvä Kissamaki eli Lemur. Olin niin innoissani makeista, etten juurikaan kuunnellut mitä opas jutteli. Kierroksen aikana yksi maki tarrasi turistin tukasta kiinni, koska halusi leikkiä. Naisen sylissä ollut lapsi ei tykkännyt asiasta, mutta muista ihmisistä se oli kiehtovaa. Opas kävi irrottamassa innokkaan eläimen naisen tukasta ja jatkoi esittelyä.

Makien esittelyn jälkeen lähdimme erittäin tyytyväisenä matkamuistomyymälän kautta pois. Matkamuistoja ei tällä kertaa tarttunut mukaan. Vaikka tarha ei ollut suuri, käynti antoi paljon ja lukeutuu yksiin parhaimmista eläintarhakäynneistäni. Koko alue oli siisti, tarhat hyvässä kunnossa ja eläimet vaikuttivat hyvinvoivilta. Suosittelen käymään!

Ennen villalle paluuta menimme syömään Miramar -kauppakeskukseen. Katja otti ruuan mukaan ja lähti villalle jatkamaan töitä. Jäin Niinan ja Esan kanssa ravintolaan syömään. Ruokaa odotellessa soitin videopuhelun kotiin, jotta lapset pystyi kertomaan päivästään ennen nukkumaan menoa. Tytär oli käynyt tutustumassa kouluun ja ekoissa yleisurheilukoulun harkoissa, joten juttua riitti.

Ruokailun jälkeen kävimme ruokakaupassa ja kävelimme villalle odottamaan kyytiä Cocoteroksen kämpälle päästäksemme nukkumaan (ja kirjoittamaan blogia). Olihan kerrassaan makimainen päivä.